lauantai 7. maaliskuuta 2015

Tapa ajatella

Koin jotain mikä sai miettimään ihmisten tapaa ajatella ja hahmottaa asioita. 

Niitä pitää itsestäänselvyyksinä ja kuvittelee että tottakai muutkin näkevät asiat kuten itse ne hahmottaa. Viime viikolla opettelin kokonaan erilaisella logiikalla toimivaa tietokoneohjelmaa.
Pohjalla ajatuksissani on jo simppeleitä ohjelmia ja toisiinsa samankaltaisesti limittyviä ohjelmia ja yksi hyvin monimutkainen ja silti looginen ohjelma. Tämä uusi ohjelma oli suoraviivainen, monimutkaisiin asioihin jaettu kokonaisuus jossa kaikki asiat toimivat hieman erilaisella periaatteella kuin entiset. Päädyin siitä loogisesti pohtimaan kokemuksiani oppijana. 

Jos tekstitulva on suuri, minulle tulee defenssi. haluan pääkohdat ja itse asian esiin nopeasti. inhoan lukea ja keskittyä sen kaltaiseen tekstiviidakkoon. pitseriassakin kun katson menua, en millään löydä haluamaani enkä saa hahmotettua asioita ennenkuin vedän henkeä ja visualisoin luetellut ainesosat valmiiksi kombinaatioksi. Too much information. 

Migreeniin taipuvaisena inhoan ja vältän välähteleviä ja pompahtelevia rakenteita ja vältän katsomasta informaatiota joka semmoisen levottomuuden lähellä sijaitsee. 


Visuaalinen oppija

  • Oppii näkemällä, katselemalla
  • Painaa asiat mieleen kuvina
  • Kuvat, mielikuvat ja värit tärkeitä oppimisen apuja
  • Muistaa missä kohtaa sivua jokin kuva oli, ei silti välttämättä sisältöä
Tuo kaikki asia visuaalisesta oppijasta täsmää minuun. Maailmani myös menee rikki jos värit ovat punainen ja vihreä ja ohjelmassa jokin bugi muuttakin molemmat värit saman siniseksi. siinä on vähällä ettei koko opitusta asialta lähde pohja. 

Holistinen oppija/työntekijä (kokonaisvaltaisuus)

  • Haluaa tietää asiakokonaisuuden ensin
  • Kurssin runko etukäteen: mihin kaikki liittyy
  • Haluaa tietää asian tärkeyden (”Mitä hyötyä?”)
  • Lukee artikkelista pääasian
  • Liittää asiat henkilökohtaisiin kokemuksiin
  • Tunnepitoiset päätökset
  • Voi tehdä useita asioita yhtä aikaa
  • Kokonaisuudesta yksityiskohtiin
Toisaalta ne pienet yksityiskohdat rakentavat kokonaisuutta, jos en saa sitä ensin. Toki tällöin se boksin ulkopuolelle ajattelu hankaloituu, kun en tiedä jo valmiiksi mitkä asiat ovat mahdollisia. Jos tulee jokin uusi ominaisuus tai ajatus, se samantien muuttaa kaiken mitä siihen asti olen päässäni toiminnalliseksi rakenteeksi muokannut. Kun minulle kerrotaan että jokin asia on mahdollista tehdä tai tapahtua rakentamani logiikan ulkopuolella, se tunne on melkoisen mieletön. Se on tietynlainen mind explosion. 

Jos jokin asia ei mielestäni ole tärkeä, ignooraan sen. se ei kertakaikkiaan haittaa. Täytän pääni myös vain asioilla jotka kiinnostavat minua. Kaikki muu tieto löytyy hakukoneella tai kirjoista.
Ainoa mitä tarvitaan on hieman aikaa ja kyky etsiä tarvitsemansa. Muisti on epätarkka väline faktatietojen kohdalla. 

Vaikka olen visuaalinen hahmottaja, en silti muista ihmisten kasvonpiirteitä enkä tunnista varmuudella ihmisiä jos heillä on eri vaatteet, eri asiayhteys tai he värjäävät hiuksensa. Puhumattakaan suuremmista muutoksista. En siis käytännössä kiinnitä juurikaan huomiota ihmisten ulkonäön yksityiskohtiin. Pieni nainen, ketterä blondi, fiksu hujoppi, partainen kärtty, se sihteerin näköinen tyttö. Nämä määritelmät ovat minulle vahvempia kuin nimet. jos kaksi ihmistä mahtuu samaan määritelmään, he voivat mennä mielessäni helposti sekaisin. 

Nimet ovat kuin otsikot. Kuka niihin kiinnittää huomiota? Ei tärkeää tietoa, joten nimet ovat tieto joka jää päähäni vain jatkuvalla ja ylläpitävällä kertauksella. Nuorempana muistan minulla olleen hetken, jolloin pohdin mikä hitto minun etunimeni olikaan. tai minkä ikäinen juuri sillä hetkellä olen. 

Ajattelen yleensä suomeksi. ja kuvina ja videoina. Muistan elämääni ja tapahtuneita asioita tallenteina. muistan niihin liittyvät tunteet, mahdollisesti sään, valoisuuden, vuodenajan, muistan joskus sanatarkasti mitä kukakin sanoi. muistan eleitä ja ilmeitä. Kun ajattelen on se kuin puhuisin päässäni sanoin mutta ilman ääntä. en näe itseäni mielessäni vaan pelkkä äänetön ääni tai sanavirta tulee jostain takaraivoni paikkeilta. jotkut sanat ja ajatukset laukaisevat silmieni taakse pyörimään ne videot. kun luen kirjaa, olen kuin elokuvissa, mutta osallistun tapahtumiin itse. jos epähuomiossa luen saman kirjan kahteen kertaan pitkän ajan kuluttua, huomaan sen siitä että katson mielessäni samaa kerran luomaani elokuvaa. Uneni ovat samanlaisia. näen tapahtumat silmieni kautta ja olen itse aina joku päätekijä. Oma hahmoni voi vaihdella unessa. On hassu tunne olla viisi pientä dinosaurusta rivissä. 

Minua vaivaannuttaa käyttää englantia puhekielenä. Viime viikolla keskustelin aamusta iltaan vain englanniksi. toki opettajani oli hyvin kokenut ja rauhallinen, joten se helpotti. Hänellä ei myöskään ollut hankaluuksia ymmärtää puhettani. Englanti ei ollut meidän kummankaan äidinkieli, mutta hän pystyi puhumana sitä ilman aksenttia. Paitsi noin yhden lauseen verran päivässä. Ääntämykseni on kuitenkin melko huonoa. äännän konsonansit K, R ja S hyvin terävinä ja voimakkaina. Jotkut pehmeät sanat minun on hyvin vaikea ääntää. Ymmärrän kuitenkin yllättävän laajasti asioita. 

Koulutuksen aikana huomasin että muistiinpanojen tekeminen suomeksi oli vaikeaa. puolet sanoista tuli englanniksi. Ajatteluni lipsahti englanninkieliseksi. ja se  on lipsahdellut päälle vielä muutamana päivänä koulutuksen jälkeenkin. samoin jos istun sille koneelle, on elämäni samantien englanniksi. 
Unohdin jopa yhden ilmiselvän suomenkielisen sanan ja jouduin pohtimana sitä hetken ennenkuin se sana tupsahti mieleeni. heikosti lukion englannin kirjoittaneena se on melkoinen ihme. 

Jos minä osaan lukea koiria ja niiden elekieltä ja toimintoja, osasi tämä tyyppi tehdä saman ihmisille. 
Olin vaikuttunut ja huomasin että en ollut pitkään aikana haastanut itseäni millään tasolla älyllisesti.
Opin uuden ohjelmna perusteet ja lisää itsestäni. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti