maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ote päivästä osa 1

Ote tästä päivästä.

Maanantai. Menin mielelläni töihin. Siellä on mielekästä tekemistä ja saa olla pääasiassa yksin.
Ei jää liikaa aikaa omille ajatuksille. Ulkona oli kaunis päivä ja se lähinnä ärsytti. Kevät on hullujen aikaa ja huonojen muutosten. Syksyllä elämä palaa taas siihen että ihmiset muuttuvat normaaleiksi.

Tunnistan alakuloisuuden ja lievän surullisuuden. Mikään ei erityisemmin innosta eikä kiinnosta.
Lisääntyvä muiden ihmisten iloisuus ärsyttää. Kun päässä on raskaita ajatuksia ja mielessä juttuja, miettii että kenelle ystävistä sitä alkaisi vuodattamaan. Vuodattaisiko kenellekkään. Kenen muun päivän haluaisin pilata. Mun tapanani ei ole ajatella syvällisiä. On helpompi vain porskuttaa. Nyt olen ollut itsetutkiskelun äärellä.

On ollut aika miettiä mitä oikeasti haluan elämältäni.

Olla itsenäinen, olla arvostettu, olla fiksu. Jostain syystä annan ihmisille ensivaikutelmana kuvan keskinkertaista tyhmemmästä ihmisestä. Luulen mä. Joskus se vaivaa. Tai se että käyttäydyn rauhallisesti ja ignooraan monet ärsyttävät asiat, tekeekö se minusta jotenkin oikeutetun roskakorin.
Minä en älähdä paskaa kohtelua, minä muistan ja jatkossa vältän.

Hyvin harvinaista on tunne että tulee ymmärretyksi. Monen ihmisen suusta kuulee " aivan, MULLA on sama juttu. MÄ olen ihan samanlainen". Oli se juttu miten vähäpätöinen tahansa.

Se muka ymmärtäminenkin ärsyttää.

Ärsyttää myös kun ei kuunnella. Ei edes sanoja, saatika sitä sanomaa sanojen lomassa.

Älä ajattele, annan hevosen ajatella... sillä on iso pää.


Pitäiis käydä verikokeissa, kaikki reippaus on taas valunut minusta pois. Tunnistan tunteen.
Saapa nähdä tunnistanko taas oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti